Mikä on rokote?
Rokote on taudinaiheuttajia (yleisimmin viruksia) sisältävä valmiste, jonka tarkoituksena on aktivoida elimistön puolustusjärjestelmä aiheuttamatta kuitenkaan itse tautia. Rokotteen sisältämät taudinaiheuttajat on käsitelty vaarattomiksi. Ne voivat olla tapettuja tai heikennettyjä. Joissain rokotteissa on vaarattomiin viruksiin istutettu vaarallisen viruksen osia. Kun eläin kohtaa luonnollisen tartunnan kautta taudinaiheuttajan, jota vastaan se on rokotettu, sen elimistö pystyy puolustautumaan nopeammin ja tehokkaammin. Tällöin tauti ei yleensä edes puhkea tai se on lievempi kuin rokottamattomalla.
Mitä tauteja vastaan kissa voidaan rokottaa?
Suomessa kissoille on saatavilla rokotteita kissanuhaa, kissaruttoa, klamydiaa ja raivotautia vastaan.
Kissojen rokotussuositukset Suomessa
Suomessa noudatetaan yleensä joko eläinten terveydestä vastaavan Ruokaviraston tai Suomen kissaliitto ry:n rokotussuosituksia. Kaikille kissoille elintavoista huolimatta suositellaan kissanuha- ja kissaruttorokotteita. Raivotautirokotus on pakollinen ulkomaan matkoilla. Sitä suositellaan kaikille kissoille, myös sisäkissoille, sillä jos esim. raivotautia kantava lepakko pääsee lentämään sisään avoimesta ikkunasta ja puree kissaa, rokottamaton kissa voidaan määrätä lopetettavaksi. Klamydiarokotetta käytetään lähinnä epidemioiden hallinnassa paikoissa, joissa on paljon kissoja ja kyseinen tauti on varmuudella todettu.
Kissanpennut tulee rokottaa vähintään kerran kissanuhaa ja kissaruttoa vastaan aikaisintaan 12 viikon iässä. Mikäli rokotukset aloitetaan ennen 12 viikon ikää, saa pentu kaksi rokotusta (esim. 8 viikon ja 12 viikon iässä). Tämä johtuu siitä, että alle 12 viikon ikäisellä kissanpennulla saattaa olla emolta saatuja vasta-aineita, jotka häiritsevät rokotteiden toimintaa. Molemmissa tapauksissa seuraava rokotus annetaan noin yhden vuoden iässä, ennen kuin viimeisimmästä penturokotuksesta kuluu vuosi. Ensimmäinen raivotautirokotus voidaan antaa vähintään 12 viikon ikäiselle kissalle ja se tehostetaan 1-vuotisrokotuksen yhteydessä. 1-vuotisrokotuksen jälkeen aikuiset kissat rokotetaan 1-3 vuoden välein rokotteesta ja kissan elintavoista riippuen.
Rotukissat saavat ensimmäisen penturokotuksensa yleensä jo kasvattajan luona 8-12 viikon iässä. Maatiaiskissojen rokotusohjelma taas jää yleensä kokonaan uuden omistajan vastuulle. Kissanpentujen suositeltu luovutusikä on aikaisintaan 14 viikkoa. Pennulla olisi hyvä olla jo jonkin verran vasta-aineita, jos se tuodaan talouteen, jossa on ennestään kissoja. Tällöin ensimmäinen rokotus tulisi antaa vähintään 1-2 vkoa ennen muuttoa. Etenkin ulkoilevat sekä näyttelyissä käyvät aikuiset kissat voivat kantaa ja levittää viruksia olematta itse sairaita. Rokotusten voimassaolo on tärkeää tarkastaa myös jo kotona olevilta kissoilta ennen pennun tuomista. Myös pentu voi näyttää päällepäin terveeltä, mutta tuoda silti viruksia uuteen kotiinsa.
Kissaliiton näyttelyissä rokotusten tulee olla voimassa ja kissan olla rokotettu kissanuhaa ja kissaruttoa vastaan vähintään 15 vrk ennen tapahtumaan osallistumista. Raivotautirokote vaaditaan näyttelyissä ulkomailta tuoduilta kissoilta tietyin poikkeuksin. Ulkomailla näyttelyissä voi olla erilaiset rokotusvaatimukset kuin Suomessa, joten niistä kannattaa ottaa selvää hyvissä ajoin ennen matkaa tilaisuuden järjestäjältä.
Suomen kissaliitto ry:n ja Ruokaviraston rokotussuosituksista lisää alla olevista linkeistä.
Miksi kissoja pitäisi rokottaa?
Tässä muutamia hyviä syitä:
- Rokotteet suojaavat kissaasi pahimmassa tapauksessa henkeä uhkaavilta tartuntataudeilta, joihin ei ole hoitoa. Kissanuha- ja kissaruttoviruksia esiintyy yleisesti Suomessa.
- Kissa voi elää yli 20-vuotiaaksi. Vaikka kissa otettaisiinkin sisäkissaksi perheen ainoaksi lemmikiksi, voi tilanne 20 vuoden kuluessa muuttua. Perheeseen voi myöhemmin tulla lisää kissoja. Jotkut sisäkissat nauttivat ulkoilusta valjaissa tai kesällä vapaana mökillä. Monet kissat myös valitettavasti joutuvat elinaikanaan vaihtamaan kotia mm. perheenjäsenen allergian tai elämäntilanteiden muutosten vuoksi. Näissä tapauksissa rokottamatta jäänyt kissa voi sairastua vakavasti.
- Rokotukset ovat pakollisia kissanäyttelyissä sekä kissahoitolaan mennessä.
- Laumaimmuniteetti. Kun tarpeeksi suuri osa populaatiosta rokotetaan tiettyä tautia vastaan, sen esiintyminen vähenee tai lakkaa kokonaan. Tällöin suojassa ovat myös ne joita ei voida rokottaa esim. nuoren iän (pennut), allergian tai jonkin sairauden vuoksi. Valitettavasti laumaimmuniteetti ei toimi kaikkien tautien kohdalla.
- Raivotautirokote on pakollinen ulkomaanmatkoilla ja suositeltava kaikille kissoille.
Kissat pyrkivät salaamaan sairautensa mahdollisimman pitkälle. Rokotuskäynnin yhteydessä eläinlääkärin tekemä terveystarkastus saattaa paljastaa piilevät ongelmat ajoissa. Lisäksi omistajalla on mahdollisuus kysellä eläinlääkäriltä kissan terveyteen, käyttäytymiseen ja ruokintaan liittyvistä asioista.
Mitä haittaa voi olla kissan rokotuksesta?
Suomessa myyntiluvan rokotteille myöntää lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea). Myyntiluvan saamiseksi valmistajan on pitänyt esittää todisteita rokotteen laadusta, turvallisuudesta ja tehosta. Täysin haittavaikutuksista vapaita rokotteet eivät kuitenkaan ole, kuten eivät mitkään lääkkeetkään. Yleisimpiä rokotteiden aiheuttamia haittavaikutuksia ovat paikallinen kipu tai turvotus pistokohdassa, kuumereaktio ja huonovointisuus.
Odottamattomia ja hyvin harvinaisia haittavaikutuksia ovat allergiset reaktiot kuten anafylaksia (tyyppi I yliherkkyys) ja viivästyneet allergiset reaktiot (tyyppi III yliherkkyys). Anafylaksia ilmenee yleensä 15 min sisällä rokotteen antamisesta ja vaatii välitöntä hoitoa. Kissalla sen oireita ovat pään alueen kutina, kuolaaminen, oksentaminen, hengitysvaikeudet ja tajunnan menetys. Onkin tärkeää odotella klinikalla tai sen välittömässä läheisyydessä vartin verran sekä seurata kotona kissan vointia muutaman tunnin ajan. Viivästynyt allerginen reaktio ilmenee yleensä iho-oireina 1-3 viikon kuluttua rokotuksesta. Epäillessänne haittavaikutusta, ottakaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Kissojen pistokohdan sarkooma eli FISS (Feline injection-site sarcoma)
FISS on kissoilla esiintyvä harvinainen kasvain, joka saattaa ilmaantua pistokohtaan keskimäärin 4 kk - 3 vuotta rokotuksen tai muun lääkepistoksen jälkeen. Kasvain kehittyy yleisimmin kudosärsytystä aiheuttavien aineiden seurauksena ja sitä edeltää tyypillisesti krooninen tulehdus pistokohdassa. Kaikki ihoreaktiot eivät kuitenkaan kehitä kasvainta. Kasvain on harvinainen (alle 0,1% rokotetuista). Kasvaimen riski on pieni verrattuna riskeihin, jos kissan jättää kokonaan rokottamatta.
Epäillessänne haittavaikutusta, ottakaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Muistettavaa ennen rokotuskäyntiä
Kissan tulee olla terve ja madotettu. Hyvä aika madotukseen on 2 viikkoa ennen rokotusta. Tietyt lääkitykset tulee keskeyttää ennen rokotusta. Ota yhteys eläinlääkäriin noin kuukausi ennen rokotusta tarkempien ohjeiden saamiseksi, jos kissalla on immuunipuolustusta heikentävä pysyvä lääkitys, kuten siklosporiini (Atopica) tai kortisoni, tai olet epävarma kissan lääkityksen ja rokotteiden yhteensopivuudesta.
Rokotettavien tautien kuvaus ja esiintyminen Suomessa
Kissan herpes- ja kalikivirukset eli kissanuha
Kissanuha, tai joskus kansankielessä kissaflunssa, on yleisnimitys kissojen tarttuvalle ylähengitystieinfektiolle. Tauti on yleinen kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Aiheuttajia on useita, joista yleisimmät ovat kissan herpesvirus (FHV-1) ja kalikivirus (FCV).
Kissanuha aiheuttaa silmä- ja sierainvuotoa, aivastelua, ruokahaluttomuutta, kuumetta ja väsyneisyyttä. Myös haavaumia suussa tai silmissä, kuolaamista ja yskää voi esiintyä. Oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöiden välillä. Osalla oireet ovat lieviä ja itsellään ohimeneviä. Pahimmillaan tauti voi johtaa kuolemaan. Jotkut taas jäävät pysyvästi kissanuhaviruksen kantajiksi ja tauti saattaa uusia stressitilanteiden yhteydessä. Kuolemantapauksissa syynä ovat yleensä toissijaiset infektiot kuten keuhkokuume tai hoitamaton vakava nestehukka ja aliravitsemus.
Kissan herpes- ja kalikivirukset tarttuvat vain kissoihin ja joihinkin muihin kissaeläimiin. Oireet puhkeavat muutaman päivän kuluessa tartunnasta. Suurimmassa riskissä ovat rokottamattomat kissat, pennut, iäkkäät sekä muista sairauksista kärsivät yksilöt.
Kissanuhavirukset tarttuvat kissasta toiseen pääasiallisesti suorassa kosketuksessa syljen, silmä- tai sieraineritteiden välityksellä. Tartunta on mahdollinen myös esineiden kuten yhteisen kuljetuskopan, harjan tai lelun välityksellä. Virusten selviytyminen ympäristössä vaihtelee: herpes ei selviä ympäristössä yli vuorokautta ja on herkkä desinfektioaineille, kun taas kalikivirus voi säilyä tartuntakykyisenä jopa kuukauden ajan ja se on vaikea tuhota desinfektioaineilla.
Kissanuhan hoito riippuu aiheuttajasta ja oireiden voimakkuudesta. Lievissä oireissa riittää oireenmukainen tukihoito. Pitkittyvissä tai vakavissa oireissa eläinlääkäri saattaa haluta laboratoriokokein selvittää tarkan taudinaiheuttajan parhaan hoidon mahdollistamiseksi. Antibiootit eivät tuhoa viruksia, mutta niitä saatetaan käyttää vakavasti sairastuneilla keuhkokuumeen tai muiden toissijaisten infektioiden hoidossa. Herpes- ja kalikivirusta vastaan on olemassa kissojen perusrokotusohjelmaan kuuluva rokote. Se ei estä tartuntaa, mutta lieventää oireita ja vähentää riskiä sairastua kohtalokkaasti.
Kissarutto
Kissan panleukopenia eli kissarutto on kissan parvoviruksen (FPV) aiheuttama tarttuva ripuli. Virus on yleinen kaikkialla maailmassa ja tarttuu kissaeläinten lisäksi kettuihin, supikoiriin ja minkkeihin.
Kissarutto aiheuttaa ripulia, oksentelua, vaisuutta ja ruokahaluttomuutta. Taudin alkuvaiheessa voi nousta kuume ja myöhemmin kissa voi muuttua alilämpöiseksi. Kissa saattaa aristaa vatsaansa. Virus myös tuhoaa luuydintä aiheuttaen valkosolukatoa (elimistön puolustussolujen tuhoa). Kohdussa sairastuneille pennuille voi tulla aivojen kehityshäiriö.
Suurimmassa riskissä ovat 3-5 kk ikäiset pennut, joilla kuolleisuus on > 90 %. Aikuiset ovat yleensä vastustuskykyisempiä ja oireet jäävät lieviksi tai kissa voi selviytyä täysin oireettomana. Virus leviää pääasiassa kissan ulosteissa ja voi säilyä ympäristössä useita kuukausia. Sisäkissat voivat saada kissaruton ihmisen kenkien tai vaatteiden välityksellä.
Kissaruttoa vastaan ei ole täsmälääkitystä. Tukihoidon avulla noin puolet sairastuneista selviää. Kissaruttorokote antaa tehokkaan suojan tautia vastaan ja se kuuluu kissojen perusrokotusohjelmaan.
Klamydia
Kissojen klamydia on Chlamydophila felis -bakteerin aiheuttama tarttuva tauti, joka pääsääntöisesti aiheuttaa silmätulehdusta. Bakteeri tarttuu ihmiseen äärimmäisen harvoin, mutta hyvää hygieniaa on syytä noudattaa sairasta kissaa käsiteltäessä. Tauti on yleinen kaikkialla maailmassa.
Suurin riski sairastua klamydiaan on alle 12-viikkoisilla pennuilla sekä suurissa kissapopulaatioissa kuten löytöeläintaloissa, kissakasvattamoissa ja kissahoitoloissa. Tartunta tapahtuu suorassa kosketuksessa kissasta toiseen, sillä bakteeri ei elä kauaa ympäristössä.
Klamydia aiheuttaa aluksi tyypillisesti toisen silmän kirkasta silmävuotoa. Vajaassa viikossa tartunta yleensä leviää toiseenkin silmään ja erite saattaa muuttua sameaksi tai kellertäväksi. Silmävuodon lisäksi klamydialle on tyypillistä silmän sidekalvojen (eli silmäluomien sisäpintojen) ja vilkkuluomien voimakas turvotus ja punoitus sekä silmien siristelynä ilmenevä silmäkipu. Itse silmämunan pinta eli sarveiskalvo on yleensä normaalin näköinen. Silmäoireiden ohella voi ilmetä kuumetta, ruokahaluttomuutta ja ylähengitystieoireita kuten sierainvuotoa ja aivastelua. Yleensä klamydiaan sairastuneet yksilöt ovat kuitenkin reippaita ja syövät normaalisti. Ilman silmäoireita ilmenevät ylähengitystieoireet eivät todennäköisesti ole klamydiaa.
Raivotauti eli rabies
Raivotauti on viruksen aiheuttama keskushermoston tulehdustauti, joka oireiden puhjettua johtaa väistämättä kuolemaan. Tauti on zoonoosi eli tarttuu sekä eläimiin että ihmisiin. Tartunta leviää syljen mukana, yleensä raivotautisen eläimen puremasta. Sairaan eläimen veri, virtsa tai uloste eivät levitä tartuntaa.
Eläimillä oireiden puhkeaminen pureman jälkeen vaihtelee keskimäärin kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen. Tauti voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen kestää 1-3 päivää ja sille tyypillisiä oireita ovat äkillisesti muuttunut käytös ja kuume. Toinen vaihe kestää 1-7 päivää. Sen aikana ilmenee aggressiivisuutta, kuolaamista, valo- ja ääniyliherkkyyttä sekä muita hermostollisia oireita kuten hoipertelevaa kävelyä ja kouristelua. Kolmannessa vaiheessa etenevät lihasheikkous- ja halvausoireet johtavat muutamassa päivässä eläimen kuolemaan. Eläin voi tartuttaa raivotautia syljessään jo muutaman päivän ennen oireiden puhkeamista.
Epäiltäessä raivotautisen eläimen puremaa tulee ottaa viipymättä yhteys lääkäriin. Ihmisille on olemassa hoito, joka tehoaa vain ajoissa aloitettuna. Eläimille hoitoa ei edes harkita kansanterveydellisistä syistä. Raivotauti on lakisääteisesti vastustettava tauti. Tautiepäilystä kuuluu ilmoittaa oman alueen kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon. Ilmoitusvelvollisuus koskee niin eläimen omistajia kuin niiden parissa työnsä tai harrastuksensa puolesta tekemisissä olevia henkilöitä kuten eläinlääkäreitä. Raivotautirokote on pakollinen ulkomaille matkustaville kissoille ja suositeltava kaikille.
Suomessa on viimeksi esiintynyt raivotautia tuontikoiralla 2007. Virallisesti Suomi on raivotautivapaa maa. Lähialueistamme mm. Venäjällä ja Baltian maissa esiintyy raivotautia. Lisäksi monissa Itä-Euroopan maissa, kuten Romaniassa, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä tavataan raivotautia jatkuvasti.
Jos kissa on saanut raivotautitartunnan ennen rokotusta, ei rokote tehoa. Harvinaisissa tapauksissa raivotauti voi tarttua myös asianmukaisesti rokotettuihin eläimiin. Tämän vuoksi suurin riski sairastua on kissoilla, jotka ovat kotoisin maasta, jossa esiintyy raivotautia.
Lepakkoraivotautia on Suomessa tavattu viimeksi lepakoissa 2017. Tätä raivotaudin muotoa ei pidetä yleisesti lemmikeille tai ihmiselle merkittävänä riskinä, mutta siitä huolimatta rokottamaton lemmikki voidaan määrätä lopetettavaksi, jos raivotautinen lepakko pääsee puremaan sitä. Lisätietoja lepakkoraivotaudista Ruokaviraston sivuilla.
Etsi lähin sympaattinen eläinlääkäri »
